Kauas on pitka matka...

Se taitaa olla totisen totta. Terveisia vaan San Salvadorin lentokentalta! Enaa yksi lento edessa ja sitten olen vihdoin maaranpaassani Limassa. Yhteensa matkustusta Maariankadulta lentojen venailuineen Liman kentalle kertyy 42 tuntia! Olettaen ettei tama tuleva lento ole myohassa.

Maanantai oli kylla yksi elamani raskaimmista paivista. Lentokentalle kestin ihan hyvin, mutta lentokoneessa oli tuskaa ja viimeistaan JFK:lla olin jo vakuuttunut siita etta olen tehnyt elamaa suuremman virheen. Noh, kyynelvarastoni onneksi ehtyivat lopulta, josta suurin kiitos kuuluu ISOliskoni rohkaisevalle tekstiviestille :) JFK ei ole kummoinen lentokentta, nukkumismahdollisuudet olivat olemattomat ja vasymys, nalka, jano, haisevat vessat ja ymparoiva ihmisvilina korosti yksinaisyyden tunnetta. Onneksi kuitenkin tormasin kentalla pariin suomalaiseen flikkaan jotka ovat samoilla lennoilla kanssani Limaan asti. El Salvadorissa tutustuimme myos Peruun matkaavaan Marioon. Niin ja viime lennolla sai vuorokauden valvomisen jalkeen vahan nukuttuakin.

Viimeistaan nyt Salvadorin kentalla odotan jo kuitenkin Limaa ja tulevaa syksya kuin innostunut pikku possu :) Taalla olen saanut jo harjottaa espanjaakin, ja nauttia valiamerikan kulttuurista muun muassa Subwayssa lounastamalla. Hah :) Noh, ei sita omaa kulttuuria ihan heti voi kokonaan hylata.. Taa on kylla aika hieno kentta. Ilmainen netti ja puhtaat vessat. Litran absolut vodka maksaa 9 taalaa ja 25 kartsaa malboroa 79. Ihan vaan vertailun vuoksi taytyy mainita. Joko tekee mieli tulla perassa? ;)

Mario, Henna ja Lonely Planet

¿Pero qué es esta? ¡Es una fiesta!

Kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos ihanista juhlista! :)

Ihanaa että tulitte paikalle ja teitte läksiäisistäni ikimuistoiset. Ja kiitos myös matkaeväistä ja -tarpeista! Juhlanpito jatkui aamunkoittoon ja kuten odottaa saattoi, kyyneleet valuivat poskille illan päätteeksi. Tuntuu se hullunkuriselta matkata valtameren taa kauas rakkaista ihmisistä ihan vapaaehtoisesti. Ikävähän sitä tulee! Teitä.

Illan saldo: 24 ystävää ja 2,3kiloa karkkia!

¡Bienvenidos!

Jotta ystäväni eivät unohtaisi minua poissaollessani, on parempi lähteä matkaan ryminällä. Eli järjestää potkijaiset! Ja potkijaiskutsu täytyy toimittaa ajoissa, jotta kaikki pystyvät varaamaan kyseisen illan vapaaksi muilta esteiltä, kuten töiltä ja suunnistusharkoilta. Koska en sitten muuten kyllä ole lähettämässä alpakka-korttia yhdellekään, joka ei kutsuihini osallistu.

Eli tervetuloa siis juhlistamaan lähtöäni ja antamaan mulle kunnon lähtö-, joulu- ja synttärihalitukset perjantaina 27.7. klo 19 alkaen kotiimme. Kesäheilan saa myös ottaa mukaan, oli se sitten monivuotinen tai vasta koeajolla.

Toivottavasti nähdään ja jos ei, niin
¡Hasta la Vista, Beibet!

Kesä kuuma kaupungin..

Mansikoita, herneitä, rokkia, töitä, aurinkoa, hikeä, parvekepuutarhan hoitoa, häähumua, lisää töitä, jossa vielä enemmän hikeä, siideriä, yöttömiä öitä, karaokea, tofunakkeja, niin.. ja paljon jäätelöä ja ihan vähän vielä rokkia. Lomailemaan ehtii sitten vanhempana.. tai sellaisesta ilosta en ainakaan toistaiseksi ole vielä kertaakaan työurieni alkamisen jälkeen saanut nauttia kesäisin. Mutta aika paljon sitä on silti ehtinyt hurjastelemaan tämänkin kesän kuluessa. Kesäisin vuorokaudessa vaan oikeasti on enemmän tunteja.

Viime perjantaina oltiin ruissalossa rokkaamassa, joka valitettavasti jäi vain yhden päivän visiitiksi, koska kaverit päättivät törkeästi mennä naimisiin ruisrock-viikonlopun lauantaina!! Noh, Flaming Lipsin keikka oli niin hieno, että sen muiston kanssa elää jo pitkään taas hyvällä mielellä. Vaikka festaroinnista ei vielä yhdessä päivässä saanut tarpeeksi, niin Johannan ja Jussin juhlat olivat sen verran ikimuistoiset ja kauniit etten ikuna vaihtaisi sitä kokemusta :) Pakanallinen vihkiminen tapahtui Högsårassa ukkosmyrskyn aikana aiheuttaen sen, että paikasta meni sähköt! Tämä vastoinkäyminen kuitenkin vain lisäsi romanttisen kesäyön tunnetta ja ilta eteni mallikkaasti myös kynttilänvalossa. Jos nyt jotain sitten negatiivistakin, niin pojat olivat kovin harmissaan siitä että ne oluet eivät enää pysyneet jääkaapissa kylminä.. Joseph ja Noora

Pekka ja Juha lähekkäin

Kolme viikkoa on enää lähtöön (joka siis tapahtuu maanantaina heinäkuun 30.pvä) ja nyt alkaa mahassa tuntumaan pientä kihelmöintiä. Entä jos kaikki ei olekaan vielä hoidossa, entä jos olen unohtanut jotain? Passi, lentoliput ja vakuutus on hoidossa, se lienee tärkeintä. Ja uusi upea punainen rinkka on ostettu. Äsken kävin hyvästelemässä Turun veripalvelun toimiston, piikittämässä itseäni viimeisen kerran ja hakemaan rautatabletteja varastoon, koska joudun karanteeniin siltä osin joksikin aikaa sitten matkan jälkeen. Kaipa sitä täytyy vähitellen tehdä jotain listaa, mitä ottaa mukaan... mutta ei, ei vielä ole kiire :)