Dreaming of the white Christmas, eli nauttien kesän auringosta :)

Kesäauringon paahteessa on joulutunnelman löytäminen yllättävän vaikeaa, varsinkin kuin normaalit joulurutiinit, kuten marlin glögin ryystäminen, eivät ole olleet mahdollisia. Lohdukseni perinteinen perulainen jälkiruoka arroz con leche (riisiä maidolla) on kanelin kera nautittuna lähes joulupuuron veroinen. Myös tänään postissa saapunut joulukalenteri helpotti kummasti oloa. Luokkalaisteni kanssa olen harjoitellut Tonttujen jouluyötä La Casa de Panchitan ensi sunnuntaisiin joulujuhliin, mutta sekään ei ole onnistunut herättämään joulutunnelmaa sisälläni. Joulu on hyvin esillä Liman kaupunkikuvassa. Jouluvalot laulavat epävireisesti ja vilkkuvat villinä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mauttomien joulukuusien rinnalla seimiasetelmat ovat ehkä ainut asia joka täällä henkii joulun perinteistä kauneutta. Näyteikkunoiden lumiukot ovat hyvä symboli joulun kaupallisuudesta maassa, jossa lunta löytyy vain vuorten huipuilta. Kauppojen joulupukeillakin on varmasti kova hiki paksuissa nutussaan...

Pikkujoulujen tapaan täälläkin on perinteenä lahjojen vaihto. Salaiset kaverit jaettiin työporukan kesken jo marraskuun puolella ja arjen piristyksenä toimistolla on laatikko johon voi jättää pieniä lahjuksia salaiselle ystävälleen. Lahjojen vaihto huipentuu keskiviikkona joululounaaseen, joka luullakseni vastaa pitkälti suomalaisia pikkujouluja, varsinkin kun kaljaa on taidettu ostaa varastoon melko lailla. Eilen pidimme myös englannin ryhmäni kanssa pienet joulujuhlat kotonani perulaisia herkkuja kokkaillen ja lahjoja vaihtaen. Ilman pienintäkään ennakkoaavistusta illanistujaiset muuttuivat myös yllätys syntymäpäiväjuhlikseni! Tytöt olivat ostaneet kirjaillun suklaakakunkin. Ensimmäinen synttäriyllätys sai kyllä liikutuksen silmäkulmiin, yllätyskakuista en ole saanut nauttia sen jälkeen kun muutin pois vanhempieni hoivista. Nimenomaan sunnuntain englannin tunneilla muodostetut ihmissuhteet ovat työni parasta antia. Tytöt ovat osoittaneet todeksi sen perulaisten sydämellisyyden. Rakkautta ja lämpöä riittää jaettavaksi, ja yhteisiä hetkiä on kertynyt runsaasti myös La Casa de Panchitan ulkopuolella. Vaikka paperilla olenkin tituleerattu opettajaksi, totuuden nimissä he ovat opettaneet minulle vähintään yhtä paljon.

Perun vastineet glögille ja pipareille ovat kaakao ja paneton, eli hedelmäkakku. Paneton lieneekin ainut täkäläinen perinneruoka, joka ei minuun ole tehnyt vaikutusta. Selitys sille taitaakin löytyä siitä, ettei se ole alun perin perulainen herkku. Muuten useimmissa kodeissa on juhlaruokana kanaa, joka lienee yksi perulaisten tärkeimmistä energianlähteistä. Joulua juhlitaan täällä jouluaattona puoliltaöin illallisella ja ainut virallinen vapaapäivä on 25. joulukuuta. Itse menen aattona pomon perheen luokse jouluillalliselle ja lupasin osallistua menun loihtimiseen leipomalla karjalanpiirakoita. Siskoni saapuu luokseni kyläilemään joulupäivällä aamuviideltä, joten matkaan illalliselta luultavasti suoraan lentokentälle. Nooran myötä saan viimein syyn tutustua Liman pakollisiin nähtävyyksiin kuten museoihin ja ehkä jopa hypätä turistibussin kyytiin, vaikka tärkeintä onkin jakaa hänen kanssaan kaikki ne paikat, maut ja ihmiset, joihin olen täällä jo ehtinyt kiintyä. Eilen ostin meille lentoliput Amatsonin sademetsän sydämeen Iquitokseen, jossa vietämme uuden vuoden. Kaupunkiin ei maateitse pääse, vaan lentämisen ohella ainut vaihtoehto on jokea pitkin paatilla, mutta matkaa Limasta kertyisi viisi päivää. Onneksemme muutama iquitoslainen kaverini on paikan päällä viettämässä pyhiä, joten saamme varmasti täydellisen opastuksen kaupungin saloihin.

Toissaviikolla tein toisen piipahdukseni Ayacuchoon, mutta tällä kertaa työn merkeissä. Olin mukana järjestämässä vuoden juhlia iltakouluissa opiskeleville kotiapulaisille, joille on vuoden mittaan järjestetty useita koulutuksia La Casa de Panchitan toimesta. Tapahtuman tarkoituksena oli hauskanpidon lisäksi tuoda kunnallisten päättäjien tietoon lapsityöongelman laajuus ja konkreettisesti näyttää kuinka paljon Ayacuchostakin löytyy alaikäisiä, jotka työskentelevät päivät ja opiskelevat illat. Monet heistä ovat jopa alle kymmenvuotiaita.

Koska epäoikeudenmukaisuutta ja surua löytyy maailmasta niin paljon, muistakaa kaikki näin joulun alla jakaa iloa kertomalla rakkaillenne että ne kolme kaunista sanaa. Itsekin tahdon nyt sanoa teille kaikille, että olette mielessäni ja nyt alkaa jo olla ikävä loistavaa seuraanne. Entonces..

!FELIZ NAVIDAD PARA TODOS!