Bigmouth strikes again!

Ensimmainen viikko on nyt takana ja olen jo ehtinyt kokea myos matkailun karvaan puolen: Vatsataudin, joka iski petollisesti lauantaiaamuna noin viiden aikaan. Oon viimeksi sairastellut meidan edellisella matkalla ja déjà vu oli hyvin ilmeinen juostessani aamuyosta ulkokautta vessaan. Oksentelu jatkui sen lauantain, mutta nyt olen taas vetreana liikkeella kahdella jalalla seisten. Jos hyvin kay, niin mun pakollinen vatsatauti oli nyt tuossa ja voin sanoa paasseeni jopa helpolla. Mutta ei uskalla viela nuolaista, ettei vain tipahtaisi.

Oletettu syy sairastumiseeni eivat olleet itse perjantaina nauttimani kolme sex on the beachia, vaan drinksuissa olleet jaapalat! Ilman jaita siis niin kauan kunnes immuniteetti kasvaa. Olivat meinaat ihan eri makuisia kuin ne litkut joita olen joskus nuorempana maistanut Lynissa.. Taisin loytaa unelma baarini perjantaina, Albazos nimeltaan. The Smithsilla ja Depeche Modella ei voi menna pieleen!

Olen kylla kuluneen viikon aikana nahnyt Limaa huomattavasti enemman kuin viime kertaisella kolmen paivan pyrahdyksellamme. Silloin en viela edes uskaltanut kavuta paikalliseen bussiin, combiin, jotka ovat parhaimmillaan vanhoja volkkari pakuja, eli sellaisia joissa minunlaiseni amatsoni pystyy seisomaan vain 90 asteen kulmassa. Isommissakaan "luksus"combeissa ei polvia saa tungettua suoraan penkkien valiin, mutta tunnelmaa niissa on runsaasti enemman kuin Turun aneemisessa joukkoliikenteessa. Nain Lima-uunona ehka nain alussa kaipailisin kunnon linjakartastoa ja aikatauluja, mutta maassa maan tavalla. Huom! Tahankin pakun kokoiseen combiin mahtui parhaimmillaan 18 ihmista, kuski ja poseeraava rahastaja mukaanlukien. Tassa ovat kamppikseni ja suomalaiset hengenheimolaiseni Nora ja Saija.

Vaikka Limassa ei kunnolla paase kasiksi Perun eksoottisuuteen, osaavat limeñot pitaa hauskaa yhta lailla. Viikonloppuisin tanssitaan Salsaa torilla kajareiden pauhatessa. Tuli vahan mieleen ne Turun jokirannan kesaiset katutanssit :)

Viime viikolla kaytiin myos leffassa kattomassa Los Simpsons :) Nain elokuvan jo Pekan kanssa Suomessa ihan originaalina ja taytyy sanoa, ettei se toisella kerralla ainakaan espanjaksi dubattuna toiminut ihan yhta tehokkaasti. Mutta nain leffafriikkina olen suunnattoman innoissani siita etta elokuviin paasee 2,3 eurolla! Luulen etta sita tuleekin harrastettua taalla melkoisen paljon. Muuten illat ovat toistaiseksi menneet vaan keittion pyorean poydan aarella juoruten. Tyoaikani on talla hetkella 10-19, joten eihan siina paljon muuta sitten ehdikaan tekemaan.

Mi Casa

Tassa on muutama kuva kattohuoneistostani. Avoin ovi vie huoneeseeni, jossa on sisustaminen viela vahan kesken ;) Mutta ihan hyva pesa se on, eika torakoitakaan ole onnekseni ylhaalla tavattu! Vuokraa maksan 100 dollaria kuussa. Huoneet, joissa on oma vessa maksavat 120 dollaria.

Kattokuva on otettu meidan terassilta. En tieda onko tama ihan taysi fakta, mutta olen joskus kuullut etta talot jatetaan keskeneraisiksi (ikaankuin etta paalle oltaisiin viela mahdollisesti rakentamassa lisaa kerroksia), jotta omistajat valttyisivat jonkin veron maksamiselta. Toisaalta voisi myos luulla, etta omistajat haluavat pitaa ylla mahdollisuutta joskus laajentaa asuntoaan. Hotelleja yms luksustaloja lukuunottamatta rakennukset eivat ole kovin korkeita, tama meidankin talo on ehka kolmikerroksinen, jos meidan kattotasanne lasketaan mukaan.

Ilma on taalla paivisin ollut nyt sellaista 17 celsiusta, talvi siis menossa ja aurinko ei ole kuulemma nayttaytynyt vahaan aikaan. Limassa onkin yleensa ilmeisesti huhtikuusta joulukuuhun tallainen sumu lahes koko ajan. Ilma on kosteaa, mutta pikku pikku tihkua lukuunottamatta taalla sataa harvoin. Ilma ei sinaansa ole kylma, mutta koska rakenteet ovat kehnoja ja lammitys puuttuu, on sisalla yhta kylmaa, tai viela kylmempaa kuin ulkona. Kuukauden paasta pitaisi kuitenkin alkaa jo lampenemaan.. Aurinko laskee jo kuudelta, joka on outoa nyt Suomen valkean kesan jalkeen.

Muuten nyt mainitsemisen arvoista on se, ettei Etela-Amerikassa saa heittaa vessapaperia ponttoon, vaan roskikseen. Tama vaatii taas uutta opettelua. Lisaksi taalla on saatavilla vaan instant-kahvia, joka vaikuttaa hassulta, koska taalta pain se kaikki kahvi sinne Suomeenkin raahataan. Ensin pavut siis lennatetaan netslen tehtaille, josta ne palaavat instant muodossa. Hedelmat ovat kuitenkin aivan herkullisia! Lurps.

¡Por fín en Lima!

Taalla ollaan, vihdoin ja viimein!
Kun nain Saijan, Noran (toiset volut Suomesta) ja Josen (La Casa de Panchitan tyontekija) mua vastassa lentokentalla ja viimeistaan taksista nahdessani tuttuja maisemia, oloni oli helpottunut. Vasynyt, nalkainen, ihan hukassa, mutta onnellinen :)

Asun nyt Mirafloresissa eraanlaisessa kommuunissa, joka sijaitsee vuokraisantamme asuintalon ylakerroksissa. Samassa paikassa on myos nelja muuta huoneistoa, jossa asuvat Saija, Nora, sveitsilainen Andrea ja Noran sisko, joka on Limassa vaihdossa. Oma huoneeni sijaitsee kattotasanteella ja jaan vessan toisen tyton kanssa. Miraflores on Liman varakkain ja siten turvallisin asuinalue, joten gringonkaan ei tarvitse olla kokoaikaa ihan varpasillaan.

Aikaerosta luulen paasseeni helpolla, koska eilen valvoin iltaan asti. Talla hetkella oloni on muuten vahan sekava. Ei sita oikein ymmarra missa sita todella on. Espanjan suhteen olen aika pihalla, mutta yritan parhaani. Muuten (kovaa ikavaa lukuunottamatta) olen niin iloinen, etta pitka odotus on ohi ja haasteellinen syksy on alkanut. Tassa nain lyhyesti kuulumisia, enemman taas kun olen itsekin ehtinyt jo sulatella tata kaikkea... :)

Kauas on pitka matka...

Se taitaa olla totisen totta. Terveisia vaan San Salvadorin lentokentalta! Enaa yksi lento edessa ja sitten olen vihdoin maaranpaassani Limassa. Yhteensa matkustusta Maariankadulta lentojen venailuineen Liman kentalle kertyy 42 tuntia! Olettaen ettei tama tuleva lento ole myohassa.

Maanantai oli kylla yksi elamani raskaimmista paivista. Lentokentalle kestin ihan hyvin, mutta lentokoneessa oli tuskaa ja viimeistaan JFK:lla olin jo vakuuttunut siita etta olen tehnyt elamaa suuremman virheen. Noh, kyynelvarastoni onneksi ehtyivat lopulta, josta suurin kiitos kuuluu ISOliskoni rohkaisevalle tekstiviestille :) JFK ei ole kummoinen lentokentta, nukkumismahdollisuudet olivat olemattomat ja vasymys, nalka, jano, haisevat vessat ja ymparoiva ihmisvilina korosti yksinaisyyden tunnetta. Onneksi kuitenkin tormasin kentalla pariin suomalaiseen flikkaan jotka ovat samoilla lennoilla kanssani Limaan asti. El Salvadorissa tutustuimme myos Peruun matkaavaan Marioon. Niin ja viime lennolla sai vuorokauden valvomisen jalkeen vahan nukuttuakin.

Viimeistaan nyt Salvadorin kentalla odotan jo kuitenkin Limaa ja tulevaa syksya kuin innostunut pikku possu :) Taalla olen saanut jo harjottaa espanjaakin, ja nauttia valiamerikan kulttuurista muun muassa Subwayssa lounastamalla. Hah :) Noh, ei sita omaa kulttuuria ihan heti voi kokonaan hylata.. Taa on kylla aika hieno kentta. Ilmainen netti ja puhtaat vessat. Litran absolut vodka maksaa 9 taalaa ja 25 kartsaa malboroa 79. Ihan vaan vertailun vuoksi taytyy mainita. Joko tekee mieli tulla perassa? ;)

Mario, Henna ja Lonely Planet

¿Pero qué es esta? ¡Es una fiesta!

Kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos ihanista juhlista! :)

Ihanaa että tulitte paikalle ja teitte läksiäisistäni ikimuistoiset. Ja kiitos myös matkaeväistä ja -tarpeista! Juhlanpito jatkui aamunkoittoon ja kuten odottaa saattoi, kyyneleet valuivat poskille illan päätteeksi. Tuntuu se hullunkuriselta matkata valtameren taa kauas rakkaista ihmisistä ihan vapaaehtoisesti. Ikävähän sitä tulee! Teitä.

Illan saldo: 24 ystävää ja 2,3kiloa karkkia!

¡Bienvenidos!

Jotta ystäväni eivät unohtaisi minua poissaollessani, on parempi lähteä matkaan ryminällä. Eli järjestää potkijaiset! Ja potkijaiskutsu täytyy toimittaa ajoissa, jotta kaikki pystyvät varaamaan kyseisen illan vapaaksi muilta esteiltä, kuten töiltä ja suunnistusharkoilta. Koska en sitten muuten kyllä ole lähettämässä alpakka-korttia yhdellekään, joka ei kutsuihini osallistu.

Eli tervetuloa siis juhlistamaan lähtöäni ja antamaan mulle kunnon lähtö-, joulu- ja synttärihalitukset perjantaina 27.7. klo 19 alkaen kotiimme. Kesäheilan saa myös ottaa mukaan, oli se sitten monivuotinen tai vasta koeajolla.

Toivottavasti nähdään ja jos ei, niin
¡Hasta la Vista, Beibet!

Kesä kuuma kaupungin..

Mansikoita, herneitä, rokkia, töitä, aurinkoa, hikeä, parvekepuutarhan hoitoa, häähumua, lisää töitä, jossa vielä enemmän hikeä, siideriä, yöttömiä öitä, karaokea, tofunakkeja, niin.. ja paljon jäätelöä ja ihan vähän vielä rokkia. Lomailemaan ehtii sitten vanhempana.. tai sellaisesta ilosta en ainakaan toistaiseksi ole vielä kertaakaan työurieni alkamisen jälkeen saanut nauttia kesäisin. Mutta aika paljon sitä on silti ehtinyt hurjastelemaan tämänkin kesän kuluessa. Kesäisin vuorokaudessa vaan oikeasti on enemmän tunteja.

Viime perjantaina oltiin ruissalossa rokkaamassa, joka valitettavasti jäi vain yhden päivän visiitiksi, koska kaverit päättivät törkeästi mennä naimisiin ruisrock-viikonlopun lauantaina!! Noh, Flaming Lipsin keikka oli niin hieno, että sen muiston kanssa elää jo pitkään taas hyvällä mielellä. Vaikka festaroinnista ei vielä yhdessä päivässä saanut tarpeeksi, niin Johannan ja Jussin juhlat olivat sen verran ikimuistoiset ja kauniit etten ikuna vaihtaisi sitä kokemusta :) Pakanallinen vihkiminen tapahtui Högsårassa ukkosmyrskyn aikana aiheuttaen sen, että paikasta meni sähköt! Tämä vastoinkäyminen kuitenkin vain lisäsi romanttisen kesäyön tunnetta ja ilta eteni mallikkaasti myös kynttilänvalossa. Jos nyt jotain sitten negatiivistakin, niin pojat olivat kovin harmissaan siitä että ne oluet eivät enää pysyneet jääkaapissa kylminä.. Joseph ja Noora

Pekka ja Juha lähekkäin

Kolme viikkoa on enää lähtöön (joka siis tapahtuu maanantaina heinäkuun 30.pvä) ja nyt alkaa mahassa tuntumaan pientä kihelmöintiä. Entä jos kaikki ei olekaan vielä hoidossa, entä jos olen unohtanut jotain? Passi, lentoliput ja vakuutus on hoidossa, se lienee tärkeintä. Ja uusi upea punainen rinkka on ostettu. Äsken kävin hyvästelemässä Turun veripalvelun toimiston, piikittämässä itseäni viimeisen kerran ja hakemaan rautatabletteja varastoon, koska joudun karanteeniin siltä osin joksikin aikaa sitten matkan jälkeen. Kaipa sitä täytyy vähitellen tehdä jotain listaa, mitä ottaa mukaan... mutta ei, ei vielä ole kiire :)