Taalla ollaan, vihdoin ja viimein!
Kun nain Saijan, Noran (toiset volut Suomesta) ja Josen (La Casa de Panchitan tyontekija) mua vastassa lentokentalla ja viimeistaan taksista nahdessani tuttuja maisemia, oloni oli helpottunut. Vasynyt, nalkainen, ihan hukassa, mutta onnellinen :)
Asun nyt Mirafloresissa eraanlaisessa kommuunissa, joka sijaitsee vuokraisantamme asuintalon ylakerroksissa. Samassa paikassa on myos nelja muuta huoneistoa, jossa asuvat Saija, Nora, sveitsilainen Andrea ja Noran sisko, joka on Limassa vaihdossa. Oma huoneeni sijaitsee kattotasanteella ja jaan vessan toisen tyton kanssa. Miraflores on Liman varakkain ja siten turvallisin asuinalue, joten gringonkaan ei tarvitse olla kokoaikaa ihan varpasillaan.
Aikaerosta luulen paasseeni helpolla, koska eilen valvoin iltaan asti. Talla hetkella oloni on muuten vahan sekava. Ei sita oikein ymmarra missa sita todella on. Espanjan suhteen olen aika pihalla, mutta yritan parhaani. Muuten (kovaa ikavaa lukuunottamatta) olen niin iloinen, etta pitka odotus on ohi ja haasteellinen syksy on alkanut. Tassa nain lyhyesti kuulumisia, enemman taas kun olen itsekin ehtinyt jo sulatella tata kaikkea... :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
bueno etta toivuit nopeaan!
huolestuneet
Post a Comment