Las Saijas y la vida

Kaksi Saijaa saman katon alla ja nimipaivat tulossa. Oli vain yksi vaihtoehto: jarjestaa juhlat. Ja niinhan me jarjestimme, mutta alunperin suunnitellut saija-ilmapallot ja -paidat jaivat tekematta. Ehka parempi niin, eihan me mitaan egoisteja olla. Juhlat onnistuivat hienosti, ainakin Saijat olivat tyytyvaisia, vuokraemanta ei niinkaan. Meilla oli huonoa onnea kun vuokraisantamme pahasisuinen sisko oli tullut juuri samaiseksi viikonlopuksi kylailemaan ja luvasta seka juhlien rauhallisesta luonteesta huolimatta haati meidat kesken kaiken katolta alas. Ensimmaista kertaa elamassani omat juhlani keskeytettiin niin karusti, mutta onneksi paikallinen baari on aina auki aamunkoittoon. Kaksi viikkoa sitten sain mahdollisuuden nahda Liman yoelamaa baaritiskin takaa, kun minua pyydettiin paikalliseen irkkupubiin Dublinersiin toihin sen vuosipaivana. Hyppasin kokonaan blokkausvaiheen yli ja aloitin suoraan baarimaijana. Vodka appelsiinimehulla taisi olla ainut drinksu jonka osasin entuudestaan valmistaa... mutta kokemattomuuteni ja viela puutteellisen espanjani huomioonottaen selvisin urakasta kunnialla, vaikka valilla vodka ja agua menivatkin melussa sekaisin. Paikka oli aariaan myoten taynna, joten paasin hommiin heti toden teolla. Onneksi seisomista ja kiiressa tyoskentelya on tullut harjoiteltua jo Suomessa. Hommia on tarjottu jo lisaakin, mutta paikan uniformu on mun makuuni ja kokooni hieman liian pieni, ja palkkaakin illasta tuli vain Suomen tuntipalkan verran. Mutta koska tama on minun seikkailuni ja kokemukset ovat rahaakin arvokkaampia, niin saattaapi olla etta lahden leikkiin mukaan toistekin. Arki on arkea myos Limassa, mutta ulkkarina huomaa ja oppii joka paiva uusia asioita ymparistostaan. Se vain vaihtelee jaksaako asioille nauraa, ohittaako ne kokonaan vai pistaako ne vihaksi. Esimerkkeina tasta on jatkuva viheltely ja kaoottinen liikenne. Toistaiseksi artymys on noussut vain muutaman verran vasyneena. Ja eilen meita todella nauratti, kun pienessa tihkusateessa tulimme Saijan kanssa "viimeisen sinkkuiltamme" jalkeen taksilla kotiin Barrancosta. Taksi oli oikein tyypillinen vanha pieni keltainen fiiatti, jossa pyyhkimet toimivat manuaalisesti. Kasi vaan ikkunasta ulos ja muutamalla pyyhkimen sivalluksella vesipisarat pois, katevaa, vaikkakin lievasti vaarallista. Señorin onneksi Limassa ei koskaan tuon enempaa sada. Olen myos oppinut suodattamaan suurimman osan ylimaaraisesta halinasta. Pahin kulttuurishokki talla saralla lienee ollut kayttaytyminen elokuvateatteireissa. Sen nyt viela antaa anteeksi jos se kannykka on jaanyt paalle, mutta etta siihen viela vastaa ja puhuu kaiuttimeen! Ilma on vihdoin muuttumassa vahitellen kevaisemmaksi ja aurinko on nayttaytynyt useana paivana. Ja normaalisti niin karu Lima nayttaa astetta kauniimmalta auringon paisteessa. Lapasetkin olen uskaltanut muutaman kerran jattaa jo kotiin, vaikka ilma viileneekin illan pimentyessa. Taalla betonin, aavikon ja saastepilvien keskella olen muutaman kerran haaveillut metsalenkista tai mokkiviikonlopusta kotipuolessa. Ruskan ja puolukkapaivien menetys vahan harmittaa valilla. Mutta tuleehan niita syksyja viela Suomessa vietettya ja nyt on aika nautiskella muista asioista. Yleisesti ottaen koti-ikava ei ole ehtinyt vaivaamaan ja rehellisesti voin sanoa, etta on sen verran pitanyt taalla kiiretta etten ole ehtinyt paljoa murehtimaan. Joka johtunee myos siita etta asiat ovat taalla kohdallani melkoisen hyvin :) Vahan syyllistan itseani siita, etta olen antanut periksi joistakin periaatteistani. Nestlén jaateloa ja suklaata on lahes mahdotonta valttaa ja talla viikolla erehdyin kavelemaan Starbucksiin elamani ensimmaista kertaa. Rehellisyyden nimissa taytyy tunnustaa etta niin hyvaa kahvia en ole tasta maasta viela saanut (joka on ollut todellinen ongelma). Ja mukavat penkit, seka vakaajalkainen poyta olivat virkistavaa vaihtelua.

Viime viikkoina on La Casa de Panchitassa riittanyt tekijoille toita ja internetin viihdekaytto on jaanyt lahes kokonaan vahaiselle vapaa-ajalleni (kuinka kurjaa!), joka on myos tarkoittanut sita etta yhteydenpito ja blogin paivitys on jaanyt vahemmalle. Pahoitteluni siita! Ja samalla kiitokset kaikille, jotka ovat piristaneet paiviani perinteisella postilla. Hymy nousee korvannipukoihin aina kun Señora Nelly huutaa kuorta heilutellen perääni.

Parin tunnin paasta hyppaan combiin hakemaan pitkaan odottua vierastani lentokentalta. Harmillisesti voin kuitenkin vastaanottaa vain Pekan, enka rinkkaa, joka ei ehtinyt Tukholman pikaisessa vaihdossa matkaan mukaan. Klassinen tapaus, joka ei omalle kohdalle ole aikaisemmin osunut. Onneksi olin jo ehtinyt ostaa Pekalle tervetuliaislahjaksi perinteiset turistikuteet, eli inka kola t-paidan ja kankaiset turistipoksyt ;D Toivottavasti varusteet tulevat kuitenkin nopeasti perille, jotta saamme aloittaa lomamme trekkauksella Huarazin vuoristossa suunnitelmien mukaisesti.