1 week later....

When I was younger we used to travel to southern Europe and Canary Islands with my family, the normal Finnish way to enjoy the winter holidays instead of skiing.. And the memories that have most been stuck to my brain from these holidays is the smell of the beach and warm sea wind on a dark night, with all the street restaurants filled with laugher and music.. It was so strange, enchanting and scary, all the cockroaches crawling out of their hiding places and grass hoppers playing in a chord. When in Finland the sun hardly goes down at any moment during the summer nights, it always feels a really exotic seeing the sunset after 6pm and to notice the city getting busier and noisier at the same time.. Lets say that´s one of myfavorite >>odd>> things in Lima.

I have to say that I had totally forgotten the sounds of this city crowded with almost 9 million inhabitants. The honk is probably the most used instrument of communication, and they have different honks for various situations. The one which enjoys the females favor is of course the one which makes the whistle voice.. I have to say I’m a lucky to be brunette. And I can´t help but wonder how many car thefts have the burglar alarms really been able to avoid. Bueno, these are all just a little details of the Lima I’m enjoying.

The summer is at its best right now and I feel a bit bad to be forced to spend the days inside the well air-conditioned office. In Lima the humidity is above 90 % round the year, which makes the +27 days quite sweaty. But at the same time the summer is the only period in Lima when it´s possible to enjoy the sunshine. Starting from April until November the city is surrounded by the garua fog which comes from the sea, which makes the feeling that one´s living in a bubble. And well.. I suppose the pollution isn´t exactly reducing this effect..

It has been quite easy to settle down here once again. When I last time was here from August to January, I now have the opportunity to make my year in Lima complete. And thanks to La Casa de Panchita I know Lima quite well, because I had the opportunity to participate in various projects that took place in the suburb schools. After that the jump to the Finnish embassy in San Isidro´s business quarter is quite big. And just to tell something about my new job; i´m still excited, but I´ll share you more about it when I´m settled down better :).

And briefly about my first week in Lima.. So, I’m now living here in Miraflores in my old apartment with two Finnish girls, I have spend most of my spare time meeting my old and younger Peruvian friends, had a little bit of a fiesta on the weekend, plus I achieved my goal and got some pisco and cheviche in an expensive restaurant. And on Sunday I went to La Casa de Panchita and realized after I while that it might be difficult not to go there on Sundays :). By the way, they were convinced that I
have been crowing taller during this year. jajajaa..


i haven't really taken any photos yet, so this one is only to proof that i'm really here ;) 2 * martin + saija

Everyone has been asking me if I have noticed any changes in here, but I guess I need a little bit more time to think about that.. but I have been informed of a quite big change in the Peruvian lifestyle: Cumbia is now a big thing!

Call me

Pues… here I am. In hot, sweaty, chaotic, noisy, sunny & lovely Lima.

…have I really been gone as long as one year? it doesn’t feel like it. More likely it felt like coming home :P Off course I ran immediately to buy some Inca kola and to have some pisco sour. And my only plan for the coming weekend so far is to get some delicious cheviche (which really is worth travelling for 22h anytime). And now I’m quite excited of my new job and meeting all the long missed friends.

More about that and other stuff later. But hey, I miss you beautifuls and I would love to continue being in contact as much as possible. (And more than last time…) So, here’s my contact info for the next 6 months:

+ 51-1-986 535 201

c/o H. A. Jáuregui Guzmán
General Borgoño 155 - "G"
Miraflores LIMA 18
PERU

And… just to avoid all the excuses: from Finland you can call me with only 16c/min using the code 99533.

To be continued. ASAP.

All roads lead to Lima

Oh my. It is now almost a year since my volunteering period in La Casa de Panchita ended and I flew back home to Finland. A lot has happened since then.. The move to Copenhagen came as a surprise for all of us and happened with a quite short notice. Until now I have always known my future max 3 months ahead. The latest big change did not even have those 3 months of warning time, when I in December found out that they accepted me to an internship in the Finnish embassy in Lima for 6 months. So..in just a few weeks I’m flying back to lovely Lima.

Although I have been waiting for this since I was staring at Lima’s distancing coastline from the airplane one year ago, I can’t help myself feeling a bit restless. It’s hard to be on the road all the time, PERO, of course I am extremely happy that I have another possibility to enjoy Lima and the company of all the Limeños I have been missing a lot.

But, before I continue with my Peru stories, here is something about Denmark, the happiest nation on earth. Although the difference between Finland and Denmark is not huge, some clear dissimilarities stand out. Unfotunately because of the lack of Danish skills I have not been able to get to really know this culture.. After a few months spent here enjoying our new television and the 41 channels in it I am finally able to watch the TV without constantly laughing at the language :). I promise you all that in August I’ll start studying Danish. If not for anything else, I would love to understand my new favorite TV comedy Klovn without subtitles. (It has been aired in Finland entitled “Kyllä nolottaa” and I can recommend it to all Seinfeld and Frasier fans). In general I have enjoyed myself a lot in this beautiful city, and I hope the city and me can move our relationship to the next level after this 6 months' break. For the ones who still have not had the change to visit us, here is something to get started with …

Danish language

What's the Matter With Denmark pt1

What's the Matter With Denmark pt2

and for now I hope that all my new cph friends won’t move away while I am in Peru, please!?.. And I promise to come to visit all my lovely friends and family in Finland as soon as I get back to Europe.

Here are some links some Peru related articles in Finnish:

Hesarin artikkeli Barrancon kaupunginosasta

Hesarin artikkeli Limasta

Hesarin vinkit Barrancoon

Nimeään fiksumpi Lima


¡Besos! <3

Paljon on vettä virrannut...

Hevosen selästä pudotessa pitää kuulemma heti nousta selkään uudestaan, tai sitä kohtaan tulee kammo. Niin taisi käydä mun blogin kanssa. Aloitin viimeisen peru-tekstin kirjoittamisen oikeesti jo lentokoneessa, kunnes koneen akku traagisesti loppui. ja hups.. kotiinpaluusta on nyt jo yli puoli vuotta. Häpeällistä.

Perujorinoita ovat monet saaneet jo kuulla (ehkä liikaakin?), joten viimeiset viikot kuittaantuvat sillä. Diaesitystä tuskin tulen koskaan kehittämään, mutta saanen lähiaikoina vihdoin valokuvat kehitettyä, joten niiden äärellä on hyvä muisteloida lisää ja tietysti kaikkien lähimmäisten tulisi tulla luokseni katsomaan casa de panchitan esittely dvd :)

Tämän vuoden puolella olen kantanut kamani rinkassa uuteen kotiin jo kolme kertaa. Tuulet ovat yhä puhaltaneet lounaaseen ja tällä kertaa kantaneet Kööpenhaminaan asti. Kesä meni onnekkaasti pienessä, mutta somassa yksiössä Puutarhakadulla ja tutustuessa Salon lastensuojeluun. Viime lauantaina laskeuduin Kööpenhaminaan, jossa Pekka on odotellut jo kesäkuusta. Jos nyt jotain voin hänen kokemuksistaan sanoa, niin ulkomailla työskentely on antoisaa suomalaisessa firmassa, koska saunassa on kunnon suomalaiset löylyt "eikä niinku ruotsissa.."

Kööpenhamina on kerrassaan kaunis kaupunki ja monille (ainakin minulle) tuttu niinkin kaukaa, kun lapsena köröteltiin autolla legolandiaan.. ehkä vielä tulee eteen tilaisuus mennä sinne uudestaan. Kaksipyöräisellä on helppo viillettää eteenpäin ja tutustua uusiin kulmakuntiin seuraamalla letkoja. Pitäisi tässä varmaan tehdä töitäkin, eli aloittaa se gradupakertaminen 40h viikkotahdilla. Siinä onkin jo suunnitelmia syksyksi. Toinen tavoite on löytää tanskalaista designia kirpparilta pilkkahintaan…

Tahdon vielä muistuttaa vieraanvaraisesta bed & breakfast palvelustamme kaikkia niitä jotka haluavat syksyn mittaan paeta arjesta, oli syynä mitä tahansa. En kuitenkaan kovin lämpimästi suosittele SASin kätevää 69€ lentoa suoraan Turusta. Oma reissu kesti 12h, kun koneen bensavuodon takia meidät nostettiin koneesta helsingin bussiin ja sain viettää kokonaisen päivän nautiskellen helsinki-vantaan kentällä Torey Haydenia lueskellen.. päivän pelastaja oli siis Riikka lahjakirjallaan :P

Lisää myöhemmin. Tanskalaisten kummallisuuksien kirjaaminen lienee vaikeampaa kuin Perussa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Päivityksiä on siis luvassa.

15 min of fame

http://www.etvo.fi/tiedotteet/2008_08_05_satakunnan_kansa_kirjoittaa_perusta_palanneesta_etvolaisesta

Mikä mikä viidakkokirja

Iquitos on maailman isoin kaupunki, johon ei maateitse pääse. Lentokone tai viidenpäivän laivanreissu jokea pitkin ovat ainut vaihtoehto kaupungin valloittamiselle. Amatsonin sydämessä sijaitsevassa vilkkaassa kaupungissa on ainainen kesä ja kosteankuuman ilma tuoksuu saunalta. Siltä kuin istuisi ekalla lauteella. Perun vuoristo ja rannikon aavikkomaisemat olivat muodostaneet käsitykseni maasta, mutta nyt sain ensimmäistä kertaa kokea maan kolmannen ulottuvuuden ja sukeltaa hetkeksi keskelle Avaran luonnon dokumentteja.Matkan tarkoituksenahan oli vihdoin kokea oikea sademetsä ja siispä lähdimme kolmeksi päiväksi metsään oman oppaan kanssa. Sademetsä oli juuri sellainen kuin voi kuvitella. Jättimäisiä puita, ihmeellisiä kasveja ja apinoita hyppimässä puusta toiseen. Kuitenkin oman mieleni valtasi tunne, että olisin palannut kotisuomeen. Loputtomat metsät, vesistöt, rauha ja hyttyset. Sademetsä oli siis ennen kaikkea kotoisa, ainakin niin kauan kunnes sain taskulampun valossa nähdä skorpioneja sekä kämmenen kokoisia hämähäkkejä ja totesin olevani tuhkarokkoisen täynnä hyttystenpuremia. Telttailemaan en siis ihan heti suostuisi metsään lähtemään, mutta päivän valossa samoillessa saattoi jo unohtaa että metsässä saattaa vaania myös vaaroja. Jännittävintä taisi ehkä olla se mudassa havaittu leopardin jalanjälki.
Iquitoksen ihmeisiin kuuluu ehdottomasti lukuisat hedelmät ja vihannekset, joihin ei edes Limassa törmää. Tulipahan sitä ensimmäistä kertaa juotua kookosmaitoa suoraan kookoksesta. Onneksemme saimme maistaa paikallisia herkkuja yhden Perun parhaimman kokin loihtamana, kun kotiin Iquitokseen pyhiksi lähtenyt työkaveri ehti kokkailemaan meille lounasta kolmeen otteeseen. Ystävien ansiosta Iquitoksen kokemisessa ei tarvinnut käyttää opaskirjoja apuna, vaan annoimme mielen levätä senkin suhteen. Kaupunki on suunnilleen Turun kokoinen, mutta muurahaisten tavoin kaduilla vilistelevät mopot ja mototaksit tekivät kadun ylittämisestä melkein haasteellisempaa kuin se on Limassa.Joulua täällä vietetään 25. päivä, alkaen puolen yön aikana illallisella. Jouluaattoillan vietin pomoni luona. Juhla ei ollut tyypillinen perulainen, vaan aikaisen illallisajankohdan, glögin ja riisipuuron ansiosta se muistutti enemmän itselleni tuttua suomalaista joulua. Levysoittimessakin soi joululaulujen sijaan jazz. Noora saapui Limaan aikaisin joulupäivänä ja vietimme päivän rannalla tyyntä valtamerta ihmetellen ja kävimme syömässä perulaisten suurta ylpeyttä chevicheä. Tämä limellä kypsytetty kala on yksi niistä Perun herkuista, joka vie kielen pika pikaa mennessään. Jouluni ei siis ollut kovin tamanomainen, mutta varmasti ikimuistoinen. Ja on ollut ilo saada sisko kylään, varsinkin syntymäpäiväksi! Saipahan siskokin mahdollisuuden tutustua salsan saloihin gaybaarin tanssilattialla.
Tällä hetkellä Noora on Cuscossa tutustumassa inkaraunioihin ja minä hikoilen toimistolla. Lämpömittari näyttää tätänykyä 23 astetta, mutta kosteus saa lämmön tuntumaan tuskaisemmalta. Limeñot ovat teoriassa kaloja, koska ilmankosteus lähentelee Limassa ympärivuoden sataa prosenttia. Nyt minulla on enää reilut kaksi viikkoa jäljellä Perussa. Ja vielä on paljon tekemättä ja näkemättä. Liman kokoista kaupunkia ei millään ehdi koluta puolessa vuodessa. Ensi viikolla meinataan kuitenkin Nooran kanssa tutkailla Limaa turistin silmin, jota en arkeen rutinoituneena ole itsekään ehtinyt tekemään. Kun kaksi vuotta sitten saavuimme Pekan kanssa Liman lentokentälle ja vietimme täällä ensimmäiset kolme päiväämme Etelä-Amerikassa, mielipiteeni kaupunkista oli oli laimea. Lima ei turistille tarjoa paljoa, mutta asuessa täällä on helppo viihtyä. Köyhyys, liikenne, melu, saasteet ja puoli vuotta kestävä harmaus ovat ne negatiiviset piirteet, mutta oman paikkani löydettyäni koen Liman ystävälliseksi suurkaupungiksi, jonka vaihtoehtokulttuuri on saanut minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt keikkoja tiiviimpään tahtiin kuin koskaan aikaisemmin ja Perun rokkirintama on vihdoin tullut tutuksi.

Virallinen lähtöpäiväni on 29. tammikuuta ja sen paluun aikana vietän vielä kaksi yötä New Yorkissa. Lähdön suhteen on kuitenkin vielä pientä jännitystä ilmassa, koska passini meni pari viikkoa sitten rikki. Tämä vahinko tapahtui migracionissa jossa olin pidentämässä oleskelulupaani ja ojennettuani passini virkailijalle kuvasivu irtosi. Sen suhteen byrokratia ei kuitenkaan ole liian kankeaa, vaan asiointi jatkui iloisesti teipin voimalla ja tämän jälkeen kipitin suurähetystöön hakemaan uutta. Ensi viikolla sen pitäisi tulla…

Jotta arki ei kotiin palattua iskisi heti vasten kasvoja, haluan näin kutsua teidät pikku juhlituksiin kotiimme la 2.helmikuuta. Merkatkaa ylös! Olisi ihanaa nähdä kaikki tutut kasvot pika pikaa ja tietysti saada paljon halauksia :)

Dreaming of the white Christmas, eli nauttien kesän auringosta :)

Kesäauringon paahteessa on joulutunnelman löytäminen yllättävän vaikeaa, varsinkin kuin normaalit joulurutiinit, kuten marlin glögin ryystäminen, eivät ole olleet mahdollisia. Lohdukseni perinteinen perulainen jälkiruoka arroz con leche (riisiä maidolla) on kanelin kera nautittuna lähes joulupuuron veroinen. Myös tänään postissa saapunut joulukalenteri helpotti kummasti oloa. Luokkalaisteni kanssa olen harjoitellut Tonttujen jouluyötä La Casa de Panchitan ensi sunnuntaisiin joulujuhliin, mutta sekään ei ole onnistunut herättämään joulutunnelmaa sisälläni. Joulu on hyvin esillä Liman kaupunkikuvassa. Jouluvalot laulavat epävireisesti ja vilkkuvat villinä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mauttomien joulukuusien rinnalla seimiasetelmat ovat ehkä ainut asia joka täällä henkii joulun perinteistä kauneutta. Näyteikkunoiden lumiukot ovat hyvä symboli joulun kaupallisuudesta maassa, jossa lunta löytyy vain vuorten huipuilta. Kauppojen joulupukeillakin on varmasti kova hiki paksuissa nutussaan...

Pikkujoulujen tapaan täälläkin on perinteenä lahjojen vaihto. Salaiset kaverit jaettiin työporukan kesken jo marraskuun puolella ja arjen piristyksenä toimistolla on laatikko johon voi jättää pieniä lahjuksia salaiselle ystävälleen. Lahjojen vaihto huipentuu keskiviikkona joululounaaseen, joka luullakseni vastaa pitkälti suomalaisia pikkujouluja, varsinkin kun kaljaa on taidettu ostaa varastoon melko lailla. Eilen pidimme myös englannin ryhmäni kanssa pienet joulujuhlat kotonani perulaisia herkkuja kokkaillen ja lahjoja vaihtaen. Ilman pienintäkään ennakkoaavistusta illanistujaiset muuttuivat myös yllätys syntymäpäiväjuhlikseni! Tytöt olivat ostaneet kirjaillun suklaakakunkin. Ensimmäinen synttäriyllätys sai kyllä liikutuksen silmäkulmiin, yllätyskakuista en ole saanut nauttia sen jälkeen kun muutin pois vanhempieni hoivista. Nimenomaan sunnuntain englannin tunneilla muodostetut ihmissuhteet ovat työni parasta antia. Tytöt ovat osoittaneet todeksi sen perulaisten sydämellisyyden. Rakkautta ja lämpöä riittää jaettavaksi, ja yhteisiä hetkiä on kertynyt runsaasti myös La Casa de Panchitan ulkopuolella. Vaikka paperilla olenkin tituleerattu opettajaksi, totuuden nimissä he ovat opettaneet minulle vähintään yhtä paljon.

Perun vastineet glögille ja pipareille ovat kaakao ja paneton, eli hedelmäkakku. Paneton lieneekin ainut täkäläinen perinneruoka, joka ei minuun ole tehnyt vaikutusta. Selitys sille taitaakin löytyä siitä, ettei se ole alun perin perulainen herkku. Muuten useimmissa kodeissa on juhlaruokana kanaa, joka lienee yksi perulaisten tärkeimmistä energianlähteistä. Joulua juhlitaan täällä jouluaattona puoliltaöin illallisella ja ainut virallinen vapaapäivä on 25. joulukuuta. Itse menen aattona pomon perheen luokse jouluillalliselle ja lupasin osallistua menun loihtimiseen leipomalla karjalanpiirakoita. Siskoni saapuu luokseni kyläilemään joulupäivällä aamuviideltä, joten matkaan illalliselta luultavasti suoraan lentokentälle. Nooran myötä saan viimein syyn tutustua Liman pakollisiin nähtävyyksiin kuten museoihin ja ehkä jopa hypätä turistibussin kyytiin, vaikka tärkeintä onkin jakaa hänen kanssaan kaikki ne paikat, maut ja ihmiset, joihin olen täällä jo ehtinyt kiintyä. Eilen ostin meille lentoliput Amatsonin sademetsän sydämeen Iquitokseen, jossa vietämme uuden vuoden. Kaupunkiin ei maateitse pääse, vaan lentämisen ohella ainut vaihtoehto on jokea pitkin paatilla, mutta matkaa Limasta kertyisi viisi päivää. Onneksemme muutama iquitoslainen kaverini on paikan päällä viettämässä pyhiä, joten saamme varmasti täydellisen opastuksen kaupungin saloihin.

Toissaviikolla tein toisen piipahdukseni Ayacuchoon, mutta tällä kertaa työn merkeissä. Olin mukana järjestämässä vuoden juhlia iltakouluissa opiskeleville kotiapulaisille, joille on vuoden mittaan järjestetty useita koulutuksia La Casa de Panchitan toimesta. Tapahtuman tarkoituksena oli hauskanpidon lisäksi tuoda kunnallisten päättäjien tietoon lapsityöongelman laajuus ja konkreettisesti näyttää kuinka paljon Ayacuchostakin löytyy alaikäisiä, jotka työskentelevät päivät ja opiskelevat illat. Monet heistä ovat jopa alle kymmenvuotiaita.

Koska epäoikeudenmukaisuutta ja surua löytyy maailmasta niin paljon, muistakaa kaikki näin joulun alla jakaa iloa kertomalla rakkaillenne että ne kolme kaunista sanaa. Itsekin tahdon nyt sanoa teille kaikille, että olette mielessäni ja nyt alkaa jo olla ikävä loistavaa seuraanne. Entonces..

!FELIZ NAVIDAD PARA TODOS!