Iso saikahdys

Kuten kaikki ovat varmaan jo kuulleet, Limassa oli eilen illalla puol seiskan aikaan 6 richterin maanjaristys. Olin kollegamme Agatan luona talon ylimmassa viidennessa kerroksessa kun se alkoi. Kysyin Saijalta onko taa nyt maanjaristys, toivoin nakevani vaan unta. Juoksimme sitten ovensuuhun "turvaan". Paniikki ei olisi ollut ihan niin iso ellei itse limalainenkin olisi ollut kakat housuissa. Siina sitten kyyneleet silmissa katottiin kun tavarat lensi hyllysta lattialle ja odoteltiin toiveikkaina muutama erittain pitka minuutti etta tary loppuisi. Koko ajan teki mieli lahtea juoksemaan rappusia alas, mutta pystyin hillitsemaan itseni. Pahinta se tarina oli nimenomaan korkeissa rakennuksissa, kadulla se olisi tuntunut vahemman. Ilmeisesti tamanmoista jaristysta ei Limassa ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. Jaristyksen keskipiste oli merella 150km Limasta ja 40km Ican kaupungista, jossa pahimmat tuhot ovat tapahtuneet. Kotikorttelissakin oli lasinsiruja jalkakaytavalla kun ikkunat olivat rikkoutuneet, mutta sen kummemmempaan vahinkoon en ole itse tormannyt. En nukkunut viime yona silmaystakaan, kun en jalkijaristysten pelossa halunnut menna nukkumaan. Lehdisto on pommittanut sahkopostia kommenttien toivossa ja iltasanomille ehdin jo kommentoimaankin puhelimessa. Katotaan tuleeko jotain lehteenkin huomenna. Hesarin jutuissa kommentoinut Nora Huhta 0n mun kamppis, jos joku on siihen kiinnittanyt huomiota!

Koulut on maanantaihin asti taalla Garcian komennosta suljettuna ja meilla on siis vahemman toita. Eilenkin oltiin juuri menossa kouluvierailulle kun jaristys alkoi, mutta luonnollisesti tarinat jaivat sitten toiseen kertaan. Kavelimme ensin ympariinsa Saijan ja Agatan kanssa ja lopulta kaytiin ostamassa punaviinia lahikaupasta ahdistusta helpottamaan. Kotona huomasin sattumalta ostaneeni Ican viinia, aika sattuma. Vaikka eilen hetken ajattelin elamani jo olevan ohitse, olen nyt jo positiivisella mielella jatkamassa eloani Limassa. Mutta kylla tassa on ollut vahan liikaa actionia nyt ensimmaisille viikoille. En ollut edes aikaisemmin tiedostanut etta taalla oikeasti maa jarisee vahan valia. Mutta normaalisti se on kuulemma ohitse ennen kuin sita edes huomaa, eika voimakkuus ole mitaan verrattuna eiliseen. Ilmeisesti jalkijaristyksia voi hyvin tulla tan viikon aikana ja paikalliset osasivat eilen ennustaa oikein etta tanaan paistaa aurinko. Kuulemma aurinko paistaa aina maanjaristyksen jalkeisena paivana. Mutta on taa kamalaa. On. Vaikka en nahnytkaan elamani vilistavan silmieni edessa, niin muistin kylla ketka ovat mulle tarkeita. Eli juurikin te jotka tata blogiani luette: olette rakkaita, muistakaa se!